Reissuun valmistautuminen ei alkanut onnen kantamoisella  Nero oli ilmeisesti sunnuntain "vappupuruissa" telonut oikean etujalan varpaan, se oli turvoksissa ja kipeä. Onneksi on olemassa Virpi  eli Neron koipi kuvattiin klinikalla tiistaina, onneksi ei selvää murtumaa, kipulääkkeet ja varmuudeksi antibiootit (jos siellä on tulehdus). Eli IPOR jäljen MM-karsinta piti unohtaa: tätä tämä koiraurheilu on!

Nero meni Maijan ja Janin hoiteisiin jo tiistai-iltana. Ja oli kuin kotonaan. Ihan kun sillä olisi ollut Nappista ikävä  Korppu puolestaan matkasi kanssani keskiviikkona Helsinkiin lentokentälle, josta Anu haki sen mukaansa. Anu siis pääsi tutustumaan malinoisin sielunelämään...

Matka alkoi Helisnki-Vantaalta ja Tsekkiläisellä koneella... oli muuten miellyttävin lentomatka millä olen ollut!

 

Lento sujui hyvin eikä korviin sattunut ollenkaan, kiitos loistavien lääkkeiden. Geert oli vastassa Prahan lentokentällä, josta ajoimme suoraan hotellille, missä muu Belgian joukkue odotti illallispöydässä. Hotellin ravintolan kokki oli ensiluokkainen, söimme joka ilta hotellin ravintolassa toinen toistaan ihanimpia herkkuja.

Joka illalliseen kuului alku-, pää- ja jälkiruoka kahveineen ja ruokajuomineen. Irish-coffee ei ollut paikallisittain totutun makuista, joten se piti valmistaa itse

Kahvijuomiseni aiheutti jälleen naurunkohtauksia, koska muiden mielestä laitan kupilliseen kahvia "puoli lehmää"...

Miten niin???

Hotellimme oli 5 kilometriä stadionilta, pienessä rauhallisessa kylässä. Aidattu piha takasi turvallisuuden, vieressä oli jälkipeltoja riittävästi sekä myös nurmikenttiä treenaamiseen.

Torstai: aamusta heti tottis- ja purutreeneihin, oli mukava seurata toisten valmistautumista viikonlopun kilpailuun. Iltapäivällä vielä jäljelle ja sitten stadionille. Myyntikojuja oli jo jonkin verran, myös tutut HST:ltä sekä Nicky ja Joe Eurojoelta. Oli myös ihana nähdä ystäviä ja kavereita Suomesta. Tunnelma oli korkealla. Avajaiset keräsivät yllättävän paljon yleisöä. Suomelta oli mukana iso joukkue:

Belgian joukkueesta en tuntenut kuin IPO-porukan:

Avajaisten jälkeen odottelelimme arvontoja, jotka oli myös hyvin järjestetty. Yleisö kuuli ja näki hyvin kilpailijoiden suoritusnumerot. Myös istumapaikkoja oli kaikille halukkaille. Kaiken kaikkiaan kisapaikka oli hieno: kaikki kentät (IPO, mondeoring, toko, agility ja näytelmät) lähellä toisiaan. Ja kaikilla kentillä hyvänoloiset nurmipohjat.

Perjantai: Heti aamusta stadionille jännittämään Mian ja Helgen sekä Nickin ja Docin suoritusta. Mia ja Helge tekivät erinomaiset suoritukset, Nick ja Doc eivät yltäneet parhaimpaansa, mutta hyvät suoritukset! Kävin myös katsomassa mondeoringiä ja suomalaisten iloisuus kentän laidalla oli tarttuvaa: Kiitos Team Mondeoring loistoseurasta ja salaisuuksien selvittämisestä

Mondeoring koira on kotonaan jopa reppuselässä:

Päivällä kävimme tekemässä viimeistelytreenit ja sitten takas stadionille. Itseä jännitti enemmän olla katsomassa kuin aikanaan itse kisaamassa. Gucci otti pitkän odottamisen rauhallisesti, teki rutiinisuorituksen kentällä. Nautin koiran iloisuudesta ja työhalusta, näen Korpussa paljon samoja piirteitä kuin isässään.

 

Suomalaista samassa ryhmässä oli Marko ja Simppu, joiden työskentelyä oli hieno seurata.

Lauantai: välipäivä. Aamusta jäljelle ja sitten loppupäiväksi stadionille. Mondeoringin kolmosluokan suorituksissa oli hienoja osioita, ja joitakin näyttäviä hyppyjä. Kävin myös katsomassa agilitya ja taisin kävellä näyttelykehänkin ohitse.  Jätimme kisajärjestäjien illanvieton väliin ja olimme omalla porukalla hotelliln ravintolassa. Oli mukavaa ja tunsin oloni kotoisaksi.

Sunnuntai: Aamusta stadionille katsomaan Marcin ja Coben suoritukset. Cobella oli vauhti päällä. Muuten hyvää työtä, mutta hallinta olisi voinut olla parempaa.

Sitten jäljelle. Jännitin ihan hirveesti! Jälkipohja oli orasta, maapohja kohtuu kovaa ja oraan pituus vaihteli. Jälkisuoritusta ei päässyt yleisö seuraamaan, ainoastaan yksi henkilö kilpailijan mukana, metsän eläimet pääsivät lähelle:

Alla kuva Guccista:

Gucci ajoi kaksi ekaa suoraa erinomaisesti. Esineet oli kunnossa. Kaksi kulmaa moitteettomat, kahdessa pienet tarkistukset. Ennen viimeistä esinettä, pientä hapuilua. Kaiken kaikkiaan hieno suoritus, Geert oli tyytyväinen. Jäljen jälkeen hotellille pakkaamaan ja sitten stadionille. Ennen loppuseremonioita kävimme vielä Eurojoella shampanjalla. Tunnelma oli hyvä, itsellä hieman haikea. Kotiinlähdön aika oli käsillä.

Suomalaiset menestyivät upeasti joka lajissa:

Onnittelut henkilökohtaisista mitaleista: Mia&Helge, Henna&Puntti, Jussi&Riki, Heidi&Mette (Maailmanmestaruus!!) ja Jonna&"Koiruus". Onnittelut myös joukkueille mitaleista: Agilityjoukkue kullasta, Tokojoukkue kullasta ja Ipojoukkue hopeasta! Kyllä Suomessa osataan!

Taksi haki minut stadionilta, lentojen takia jäi itseltäni palkintojenjako näkemättä. Lento kotiin sujui hyvin. Anu oli Korpun kanssa vastassa. Kotona väsyneenä kahden jälkeen, Maija ja Jani olivat utoneet Neron illalla kotiin.

Kiitos Maija, Jani ja Anu koirien hoidosta: olette ihania ystäviä.

Thank You Geert, Jeannine, Marc, Noah and all Belgium team good company: I had very nice four days with you. I miss you!