Kaksi viikkoa Belgiassa kului nopeasti, ehkä hiukan liiankin nopeasti. Aamuisin lähdin seitsemän jälkeen poikien kanssa metsään, joka alkoi heti hotellin ovelta. Siellä oli kilometri tolkulla hiekkapohjaisia ratsastuspolkuja. Pojat nauttivat ja niin minäkin. Niille tekee reissussakin hyvää päästä vapaana juoksemaan. Aamuisin metsässä oli vielä rauhallista, ei muita liikkuja, joinain aamuna saattoi joku tulla hevosen kanssa vastaan. Onneksi molemmat pojat ovat tottuneet heppohin. Alla kuva metsästä, ei vielä viherrä, mutta rauhallista:
Lenkin jälkeen yleensä pellolle, kävimme lähes päivittäin jäljestämässä ja aina eri pellolla. Mieleenpainuvin oli se vankilan alue! Eräs Jan, Jeanninen ja Marcin klubilta, on siellä vankilassa töissä ja siksi saimme luvat vankilan pelloille, se vankila on ennen ollut täysin omavarainen, omat pellot, navetat lehmineen, sikalat ja lampolat. Nyt menneestä muistuttaa vain tyhjät tallirakennukset. Mutta peltoja oli ja erilaisilla pohjilla. Yhden kerran kävi niin että olin tehnyt Nerolle vaikean jäljen ihan lyhyelle rehulle, siellä oli paljon traktorinuria ja kovia paljaita kohtia, jälki kulki kannasta pitkin pellolta toiselle. Vettä satoi liki kaatamalla. No kun odottelimme, että jäljet vanhenevat, niin huomasin viljelijän ajavan traktorin ja lietekuorman kanssa toiselle niistä pelloista... tuli kiire.. juoksin ottamaan paalun pois, sekä loppukipon, juoksin jälkeä nurinpäin poimiakseni esineet talteen jälkimmäiseltä pellolta.. sitten ajattelin että josko ehtisin ajaa ekan pellon osuuden ennen kuin viljelijä levittää lietteet sillekin pellolle.. ei muuta kuin kiireellä Nero autosta ja pienellä stressillä jäljelle.. oli loistava harjoitus, tuli ohjaajalle pientä hermostumista mutta Nero selvitti treenin hienosti. Alla kuva Korpusta samalla pellolla.
Pellolla saattoi myös nähdä hevosia 
ja vaikka lähes päivittäin olimme jäljellä, niin vain kerran jäin autoni kanssa jumiin.. onneksi Rainella oli mukana sellaiset muovihässäkät joiden avulla saimme opelixin ylös lietepellosta:
Ekalla viikolla kävin myös Verlindenin Geertin treenejä katsomassa ja matkalla sinne osuin kolaripaikalle, tietty paparazzina otin kuvia.. kesti kauan ennen kuin liikenne taas kulki, joutuivat leikkaamaan autoa, jotta saivat ihmiset ulos, mutta selvisivät kuitenkin hengissä mikä oli ihana asia.
Toisena viikonloppuna olin katsomassa IPO MM-karsintakoetta. Osallistujia oli 23 ja kaikki suoritukset tehtiin yhtenä päivänä! Eikä edes aloitettu kukonlaulunaikaan eikä lopetettu yömyöhään. Se tuntui hassulta, Suomessa kun kymmenen koiran koe vie aikaa huomattavasti enempi :) tuttuja oli tietysti kisaamassa ja otin kuvia varmaan pari sataa. Kilpailupäivä päättyi yhteiseen illalliseen alku-, pää- ja jälkiruokineen! Oli kotoisa olo ja tunsin kuuluvani porukkaan. Alla kuvia kisapäivältä:
Geert&Gucci
Marc&Cobe
Nick&Doc
Myös yllärituttuja:
Viimeinen viikko Belgiassa sujui treenaten niin jälkeä, tottista kuin purujakin. Korppu harjoitteli hyppyjä Vanneromin Nickin kanssa ja Nerokin pääsi pureskelemaan terapiapuruja Marcin kanssa. Tottista päivittäin molemmilla pojilla. Treenit sujuivat hyvin, ja Korppu meni mielestäni valtavasti eteenpäin kaikissa osa-alueissa.
Nero ja Korppu tottiskentällä ja pellolla:
Yhtään iltaa en viettänyt hotellilla, vaan aina jossain tapahtui. Keskiviikkona olin Lindan ja Patrickin kanssa katsomassa Elinin hevosta, talli oli melko uusi, upeat tilat yli 60 hevoselle. Suomeen tultuani kuulin että Elinin hevonen oli menehtynyt ähkyyn alle viikko tuosta vierailusta. Tuli niin paha mieli koska se hevonen oli Elinin silmäterä.
Viimeinen ilta klubilla oli haikea, tein kiitokseksi klubin seinälle taulun, johon laitoin kuvia kuluneelta kahdelta viikolta. Itkuhan siinä pääsi kun eron hetki tuli. Vaikka osa matkusti myös Ranskaan katsomaan IPO FH MM:iä. niin silti.. Tuntui että osa minusta jäi Belgiaan. Ja päätin, että tulen vielä takaisin!
Klubin maalimies Marc ja minä (jupiler on Marcin....)
